Unna on oppinut jo joitakin sanoja! Tää-tä eli isä taitaa olla ensimmäisiä. Vauva, moikka (yleensä toikka), kiijja (kirja), moi, äiti (josta äidin sydän sykähtää  vielä joka kerta) kuuluvat myös Unnan arkisanastoon. Lisäksi hän osaa sanoa, mitä hauva sanoo, vuh vuh sekä mitä lammas sanoo, bää. Böökin on kuultu, koska Unnan äidillä ja isillä on tapana peläytellä pikkusankaria. (Unna ei kyllä siitä traumoja saa, sillä hän on niin rohkea, että äitiä melkein kammottaa...). Unna osaa myös kävellä. Hän on harjoitellut niin kauan kärryjensä kanssa, että tasapaino on miletei järkkymätön. Uskomatonta huomioon ottaen sen, että hän on kävellyt ilman tukea vasta muutamia viikkoja! Vaikka Unnassa onkin jo pikkutytön pilkettä, on hän yhä tosi ihana vauva!